The Scent of Mint and Roses - life in a garden in the making

"Ajan pysäyttäminen ei ole puutarhan idea, vaan kaiken aikaa eteenpäin virtaavista ja muuttuvista, varsin välähdysmäisistä hetkistä nauttiminen." (Mari Mörö: Melkein kaikki itää - puutarhaa pihan täydeltä)
"Garden is not about pausing time but enjoying the constantly forward flowing transient moments."

Tervetuloa aloittelevan bloggaajan ja kotipuutarhurin maailmaan! Welcome to a beginner blogger and amateur gardener's world!

tiistai 23. lokakuuta 2012

Syksyn iloja - The joys of fall

Sää on sateinen ja harmaa, mutta yllättäen puutarhan perältä jokin kiinnittää katseen - pähkinäpensas keltaisissaan. Kesällä se helposti hukkuu ympäröivään vehreyteen, mutta nyt sen muoto oikein korostuu raikkaan värinsä ansiosta. Syksy antaa syyn katsoa puutarhaa uusin silmin. It's rainy and grey but suddenly something catches my eye at the back of the garden - the Common Hazel in its yellow autumn attire. In summer the tree blends in the surrounding greenery but now its shape becomes accented thanks to its bright color. The fall gives you a reason to look at the garden from a totally new perspective.

Jälkikirjoitus. Puutarhurin opinnoissa Vuokko Goltzin avustuksella selvisi, että kasvi ei suinkaan ole pähkinäpensas vaan puistolehmus, vaikka noin pensasmainen kasvutavaltaan onkin. Talviversossa ei nimittäin ollut nukkaisuutta eivätkä silmut olleet käpymäiset kuin Corylus avellanalla vaan uusi verso oli selkeän punainen ja silmut lapasmaiset, siis Tilia x vulgaris. Post scriptum. Having started my gardener studies, I found out - with the help of my knowledgeable teacher Ms. Vuokko Goltz - that the bushy tree is not a Common Hazel but a Common Linden or European Lime.

Kuva on puutarhan japanilaishenkisestä osasta. Vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan tapailevani japanilaista aihetta. Sitten mieli taas kummasti muuttui, ja nyt olen muotoilemassa omaa näkemystäni siitä. Japanilainen puutarhani on vielä kovasti kesken, mutta suuret linjat ovat jo kasvamassa ja toivottavasti selviävät talvesta. Pelastin nimittäin rautakaupan taimialennusmyynnistä japaninmarjakuusen raiskan. Jo keväällä olin päättänyt hankkia sellaisen, kun olin käynyt Roihuvuoren japanilaisessa puutarhassa ja lumoutunut täysin etenkin sammalista, käenkaalista kivien koloissa, itse kivistä ja kallioista, valkovuokkomeristä, kirsikkapuiden veistoksellisista rungoista ja tietenkin syvänvihreistä japaninmarjakuusista eli kutakuinkin kaikesta. The above picture is from the garden's Japanese section. Only a few years ago the Japanese theme felt quite alien to me, and now I'm creating my own version of it. It is still very much in the making, but the stone bench, lamp, the little ball-shaped White Cedar and the old Rhododendron provide the backdrop. This summer I also planted a Japanese Yew and two more pillar-shaped White Cedars.

Haravoiminen on hyötyliikuntaa parhaimmillaan, ja lehtien voimakkaat värit oikein huokuvat energiaa. Se jos mikä on väriterapiaa. Lehtiä meiltä kertyy niin paljon, että kaksi kompostiamme eivät niihin riitä. Niinpä olen pannut niitä jätesäkkeihin, joihin olen tehnyt talikolla reikiä, ja jättänyt säkit muhimaan vuodeksi pariksi. Lehtikompostista saa erinomaista katetta pensaiden ja puiden juurelle. Raking leaves is excellent exercise, and the strong colors are the best kind of color therapy. We get heaps of leaves because of our many trees and the neighboring forest, and I like to make compost out of them by putting them in large black garbage bags for a year or two to decompose. It's easy and makes perfect mulch for shrubs.

Verkot laitoimme hedelmä- ja marjapuiden ympärille jo viime viikonloppuna, sillä valkohäntäkauriit tuntuvat jo hakeutuvan pihoihin syömään. Kantapään kautta on tullut opittua, että vasta 150 senttiä korkeat verkot ovat riittäviä. Viime talvena säästyimme tuhoilta, kun satsasimme uusiin verkkoihin, mutta aiemmista talvista ei kannata puhuakaan. On ollut kaikenlaista kahden verkon viritelmää, mutta nämä aitoihin tarkoitetut verkot ovat toimineet meillä ja lisäksi ne ovat olleet edullisia. Taimmaisena näkyvän makedonianmännyn taimen verkko on luvattoman kallista jyrsijäverkkoa, mutta kuten sanoin, kantapään kauttahan se todellinen oppi tulee. We have to put up fences around all our fruit trees because the white-tailed deer and brown hare are rather frequent visitors in the garden. We've also seen a moose going through the lawn many years back, when there was no fence between us and the neighbor, and a fox lurking between the trees. It's always wonderful to see wildlife, and I'm really not upset when they eat my beautiful tulips in spring even though a stranger might think otherwise because of all the swear words flying about.  


3 kommenttia:

  1. Pähkinäpensaasi on kaunis, ja oikein nauttii nyt pääosan roolistaan ! Mäkin olen miettinyt marjakuusta, niin että leikkaisin siihen "palloja" oksiin. Vaikka eihän siinä toki mitään vikaa ole sellaisenaan. Ja tuolla Roihuvuoressa pitää päästä käymään !
    Hyvää loppusyksyä !

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Pivi! Mä olen puolestani miettinyt kuusten muotoleikkauksia, meillä kun noita kuusentaimia punkeaa maasta vähän sieltä täältä. Mulla ei ole muuta hajua aiheesta, kuin että vähän kerrallaan ja etenkin kuusen tapauksessa vain vuosikasvuja typistäen. Osaatko ohjeistaa enemmän?

    VastaaPoista
  3. En osaa enempää ohjeistaa, muuta kuin tosiaan niin kuin sanoitkin, että kuusesta pitää jäädä vuosikasvua jäljelle, ja tämä rajoittanee taiteellista luovuutta : D Mutta hiljaa hyvää tulee ! Toisaalta on hyvin mielenkiintoista, jos otat siitä pitkän ajan projektin, sitä olisi mukava seurata. Aikanaan vanhassa pihassani leikkelin vuosittain tavallisen kuusen vuosikasvua, jotta siitä olisi tullut tiheä ja tuuhea, näinhän joulukuusiakin tehtaillaan. Marjakuusten ja tuijien kanssa voisi vapaammin olla luova, kestävät paremmin leikkausta ja niihin puhkeaa uusia silmujakin vaikka leikkelisi rajumminkin.

    VastaaPoista