Pakkanen puraisee - The first frost

Maanpeiteruusu 'Mirato' jaksaa vielä kukkia ja paistattelee pakkasyön jälkeisessä auringonpaisteessa. The rose 'Mirato' is still flowering and basking in the sun in spite of a little frost bite.

Puutarhurin penkki jää odottamaan kevättä. The gardener's bench is waiting for the coming of spring.

Kuura on kuorruttanut hopeasalavan lehdet ja järvi höyryää pakkasessa. Niin paljon jäi tekemättä, mutta ei auta kuin nauttia luonnon pienistä ihmeistä. Kauneutta on kaikkialla. Pitää vain osata katsoa oikealla asenteella. Anna-Stiina Nykäsen sanoin "talvi yllätti puutarhurin: piha kauniiksi hetkessä." Frosted White Willow leaves and the lake steaming from the cold. So many things were left undone, but now all I can do is enjoy the wonders served by nature. There is beauty everywhere, and it's all about the attitude. There was a spot-on column by Anna-Stiine Nykänen in today's paper about how the start of winter always surprises us.  "Winter came as a surprise to the gardener: the garden got an instant facelift."

Syksyn iloja - The joys of fall

Sää on sateinen ja harmaa, mutta yllättäen puutarhan perältä jokin kiinnittää katseen - pähkinäpensas keltaisissaan. Kesällä se helposti hukkuu ympäröivään vehreyteen, mutta nyt sen muoto oikein korostuu raikkaan värinsä ansiosta. Syksy antaa syyn katsoa puutarhaa uusin silmin. It's rainy and grey but suddenly something catches my eye at the back of the garden - the Common Hazel in its yellow autumn attire. In summer the tree blends in the surrounding greenery but now its shape becomes accented thanks to its bright color. The fall gives you a reason to look at the garden from a totally new perspective.

Jälkikirjoitus. Puutarhurin opinnoissa Vuokko Goltzin avustuksella selvisi, että kasvi ei suinkaan ole pähkinäpensas vaan puistolehmus, vaikka noin pensasmainen kasvutavaltaan onkin. Talviversossa ei nimittäin ollut nukkaisuutta eivätkä silmut olleet käpymäiset kuin Corylus avellanalla vaan uusi verso oli selkeän punainen ja silmut lapasmaiset, siis Tilia x vulgaris. Post scriptum. Having started my gardener studies, I found out - with the help of my knowledgeable teacher Ms. Vuokko Goltz - that the bushy tree is not a Common Hazel but a Common Linden or European Lime.

Kuva on puutarhan japanilaishenkisestä osasta. Vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan tapailevani japanilaista aihetta. Sitten mieli taas kummasti muuttui, ja nyt olen muotoilemassa omaa näkemystäni siitä. Japanilainen puutarhani on vielä kovasti kesken, mutta suuret linjat ovat jo kasvamassa ja toivottavasti selviävät talvesta. Pelastin nimittäin rautakaupan taimialennusmyynnistä japaninmarjakuusen raiskan. Jo keväällä olin päättänyt hankkia sellaisen, kun olin käynyt Roihuvuoren japanilaisessa puutarhassa ja lumoutunut täysin etenkin sammalista, käenkaalista kivien koloissa, itse kivistä ja kallioista, valkovuokkomeristä, kirsikkapuiden veistoksellisista rungoista ja tietenkin syvänvihreistä japaninmarjakuusista eli kutakuinkin kaikesta. The above picture is from the garden's Japanese section. Only a few years ago the Japanese theme felt quite alien to me, and now I'm creating my own version of it. It is still very much in the making, but the stone bench, lamp, the little ball-shaped White Cedar and the old Rhododendron provide the backdrop. This summer I also planted a Japanese Yew and two more pillar-shaped White Cedars.

Haravoiminen on hyötyliikuntaa parhaimmillaan, ja lehtien voimakkaat värit oikein huokuvat energiaa. Se jos mikä on väriterapiaa. Lehtiä meiltä kertyy niin paljon, että kaksi kompostiamme eivät niihin riitä. Niinpä olen pannut niitä jätesäkkeihin, joihin olen tehnyt talikolla reikiä, ja jättänyt säkit muhimaan vuodeksi pariksi. Lehtikompostista saa erinomaista katetta pensaiden ja puiden juurelle. Raking leaves is excellent exercise, and the strong colors are the best kind of color therapy. We get heaps of leaves because of our many trees and the neighboring forest, and I like to make compost out of them by putting them in large black garbage bags for a year or two to decompose. It's easy and makes perfect mulch for shrubs.

Verkot laitoimme hedelmä- ja marjapuiden ympärille jo viime viikonloppuna, sillä valkohäntäkauriit tuntuvat jo hakeutuvan pihoihin syömään. Kantapään kautta on tullut opittua, että vasta 150 senttiä korkeat verkot ovat riittäviä. Viime talvena säästyimme tuhoilta, kun satsasimme uusiin verkkoihin, mutta aiemmista talvista ei kannata puhuakaan. On ollut kaikenlaista kahden verkon viritelmää, mutta nämä aitoihin tarkoitetut verkot ovat toimineet meillä ja lisäksi ne ovat olleet edullisia. Taimmaisena näkyvän makedonianmännyn taimen verkko on luvattoman kallista jyrsijäverkkoa, mutta kuten sanoin, kantapään kauttahan se todellinen oppi tulee. We have to put up fences around all our fruit trees because the white-tailed deer and brown hare are rather frequent visitors in the garden. We've also seen a moose going through the lawn many years back, when there was no fence between us and the neighbor, and a fox lurking between the trees. It's always wonderful to see wildlife, and I'm really not upset when they eat my beautiful tulips in spring even though a stranger might think otherwise because of all the swear words flying about.  

Viimeisiä kukkia - The last flowers

Syksyn viimeisiä kukkia sai etsiä puutarhasta, mutta löytyihän niitä! Mikä sen ihanampaa kuin lähteä kiertelemään ja tehdä valloittavia löytöjä, sillä puutarha on aina pieniä ihmeitä pullollaan. Tässä kukkii syyspäivän ilahduttaja sädepäivänhattu Rudbeckia fulgida var. sullivantii. I wondered if there were any flowers in the garden but was met with a delightful surprise. It's nice to take a walk between the beds and borders because there is always something that makes you smile. This rudbeckia was still a stunning sight.

Lokakuu on kansainvälinen rintasyövän vastaisen taistelun kuukausi. Sen kunniaksi puutarhasta löytyi kuin löytyikin hienoja vaaleanpunaisen sävyjä. Tässä hieman jo kärsinyt mutta silti uljaasti kylmää uhmaava punahattu Echinacea purpurea. October is the international breast cancer awareness month which is why I decided to post the few pink blooms that were still about. This Purple Coneflower was a bit run-down but it still stood tall in spite of the cold weather.

 Komeamaksaruoho Sedum 'Herbstfreude' loistaa kilpaa sädepäivänhattujen kanssa. The Stonecrop 'Herbstfreude' shining alongside the Rudbeckia.

Bourbonruusu 'Louise Odier' tekee vielä nuppuja. Saapa nähdä, uskaltavatko ne aueta... The Bourbon Rose 'Louise Odier' is still budding, but it remains to be seen if she will blossom.

Lumikärhö kukkii - Summer snow

Lumikärhö 'Paul Farges' yllätti kukinnallaan, vaikka ollaan jo lokakuussa ja lehdet varisevat puista. Istutin tämän isokasvuisen liaanin kasvamaan sirotuomipihlajaan, joka toukokuussa kukkiessaan on kuin morsian. Toivon lumikärhön tuovan jatkoa tähän ihanuuteen. Olen muutenkin alkanut innostua kärhöistä. Ainuttakaan isokukkaista loistokärhöä ei tosin puutarhastani löydy, vaan olen mieltynyt pienikukkaisiin kärhöihin ja etenkin viinikärhöihin. Kärhöostoksilla tänä vuonna kävin kesäkuun alussa, kun olin Käpylässä seuraamassa tyttöni pelejä Stadi-cupissa. Kiitokset vain Börje Frille ja Sofianlehdon puutarhakeskukselle upeasta kärhövalikoimasta. Mukaani silloin lähtivät tämä kyseinen lumikärhö, viinikärhö 'Little Butterfly' ja siperiankärhön risteytys 'Albina Plena'. Kävin Sofianlehdossa toistamiseen vielä syyskuussa - taas kerran jalkapalloturnauksesta omille teilleni harhautuneena. Sillä kertaa ostin sisääntuloa koristamaan ruotsalaisen Atragene-Ryhmän 'Columellan'. The clematis 'Paul Farges' aka Summer Snow surprised me with its flowers in October when most of the leaves are already falling. This is a Vitalba group clematis with small white flowers. I planted it this summer to climb in the Snowy Mespilus which blossoms with thousands of small white flowers in May. This summer also marked my growing interest in clematises. Sofianlehto garden center has the widest variety of clematises in Finland thanks to its owner Mr Börje Fri who is a charming older gentleman. I got to visit him twice this summer because my daughter is an eager soccer player and she had tournaments near the nursery. And the additions to my own collection this year: 'Albina Plena' from the Alpina group and 'Little Butterfly' and 'Columella' from the Atragene group.

Tässä tuoksuvan pensaskärhön eli Clematis rectan siroja siemenhahtuvia. Sen kukat ovat hyvin samanlaiset kuin mantsuriankärhössä. These are the delicate seed heads of the fragrant Bush Clematis Clematis recta. Its flowers resemble those of the Manchurian Clematis.

Lisään tähän vielä pari kuvaa kesältä lempikärhöistäni. Tässä köynnöskujalla kasvaa mantsuriankärhö. Se puhkeaa valkeaan kukkapilveen kesä-heinäkuussa, ja kukinta jatkuu pitkään. Sofianlehdosta hakemani kolme taimea istutin kesällä 2008, ja ne ovat kasvaneet ja kukkineet hyvin, vaikka paikka on puolivarjoinen-varjoinen ja niukkaravinteinen. These two pictures are my favorite clematises. Above is the Manchurian Clematis climbing in the iron archway. Its foamy flowers are an irresistible sight in June-July. I planted my three plants bought at Sofianlehto garden center in summer 2008, and they have thrived even though the spot is half shade-shade with rather meager soil.

Tämä kukkapilvi puolestaan kuuluu viinikärhö 'Purpurea Plena Elegansille'. Kuva on syyskuulta, eli kun kukinta alkaa elokuussa, se myös jatkuu pitkään. Tämä upea perennoiva kärhö on peräisin jo 1800-luvulta. Se on harvoja kerrannaiskukkaisia kärhöjä. This plume of flowers belongs to 'Purpurea Plena Elegans' of the Viticella group. The picture has been taken in September, but the bloom starts already in August. This stunning deciduous climber dates back to the 19th century. It's also one of the few double-flowered clematises.