Vihreää voimaa ja rustiikkia ruskeaa - Emerald and rustic

Auringonsäteet saavat sammalet ja havut hohtamaan ja vesipisarat kimmeltämään lehtikaalin lehdillä. Viime joulu oli meillä vihreä. En pannut sitä ollenkaan pahakseni, sillä vihreä antaa voimaa, joskin valkoinen on nostalgisempi joulun väri. Tälle viikolle onkin lupailtu lunta. Kaivoin juuri viimeiset tulppaaninsipulit maahan, joten tervetuloa minun puolestani! The faint rays of the sun make mosses and evergreens shine like emeralds and dewdrops glimmer on a kale leaf. Our last Christmas was green but I didn't mind because the lush green is extremely vibrant even though white would be a more nostalgic choice for the season. Forecasts have been promising snow later this week. I just planted my last tulip bulbs, so I'm ready. Bring it on!

Humalasalko asettuu talveen. Humalasalko on yksi perinne, jonka olen halunnut tuoda  nykypäivään. 1500-luvulla nimittäin talonpojat maksoivat veroa kruunulle humalasadollaan. Jokaisessa talossa piti olla humalisto sakkorangaistuksen uhalla. Tämä määräys kirjattiin 1700-luvulla lakiin, jossa se säilyi parisataa vuotta. Salkoja piti olla kussakin talossa vähintään 200. Minä olen tyytynyt yhteen. My hop pole is set for winter. The hop pole is a centuries old tradition I have wanted to bring into my garden. In the 16th century Sweden-Finland under King Gustav Vasa peasants had to pay taxes in the form of hops. Each house had to grow hops on penalty of a fine. This rule was written in the law in the 18th century where it remained until the 20th century even though no longer enforced. Each household had to have at least 200 poles, and this is where I've bent the tradition. I only have one.

Kuusi kuvaa kesästä - Six photos of summer

Sain Onnea istuttamassa -blogin Piviltä haasteen esitellä kuusi kuvaa kesästä. Haaste on erityisen mieluinen, sillä kesäiset tunnelmat tuovat auttamatta hymyn huulille, kun keskellä marraskuun harmautta saa hyvän syyn muistella minulle tärkeitä ja voimaannuttavia kesän kohokohtia. I got an inspiring challenge from Pivi at Planting Happiness to post six pictures from last summer. These are the pictures I chose because they symbolize things that are important to me and give me strength.

 

Käenkaalia kallionkolossa - sattumaako? Ei suinkaan, sillä kuva on Roihuvuoren japanilaisesta puutarhasta, missä pääsin käymään äitienpäivänä. Minun kesäni alkaa, kun paljas maa alkaa versoa ja koivun hiirenkorvat paljastavat ensimmäisen vihreän pilkahduksensa. Hienointa on, kun ehtii pysähtyä ihastelemaan tällaisia pieniä taideteoksia, olivatpa ne sitten rakennetussa puutarhassa tai luonnossa, joka kyllä aina vetää pitemmän korren. Wood Sorrel in the crack of a stone. It may appear to be growing there by chance, but this is a picture from a Japanese garden in Helsinki. It was designed by a Japanese landscape designer and adapted to the Finnish climate. This was my first visit there and I was mesmerized. Thanks for a perfect Mother's Day, my lovely bunch! Even though it was technically still spring, my summer had started with the first sprouts and shades of green in buds. I've only now learnt to stop at these little wonders that are all around whether in the landscape or a garden.   

 

Purkutiiliä kaksi peräkärryllistä tuttavan pihalta. Tykkään rehkiä pihamaalla aivan piippuun asti, ja ihan parasta on, jos seuraavaksi päiväksi saa siitä palkkioksi kipeät lihakset. Siinä on luterilainen työmoraali jaloimmassa muodossaan, eikä kukkahullua pääse soimaamaan taivaanrannanmaalariksi. Hyvä ystäväni kottikärryt on myös päässyt kuvaan. Työporukkamme kolmas pyörä eli pistolapio on ilmeisesti jäänyt nojailemaan talon kulmalle eikä ehtinyt kuvaan mukaan. These are recycled bricks we got from a building site. I love hard labor and enjoy when muscles ache from previous day's work. It's not all about daydreaming, you know! The wheelbarrow and spade are my favorite garden tools suggesting that I'm not much of a fuss in the garden.

  

Oli juhla ja juhannusilta, ja sisko ja sen veli ovat tulleet rantaan katsomaan naapurin kokkoa. Uiminen ja kaikkinaiset vesileikit kuuluvat aina kesään. Vielä muutama vuosi sitten polskittiin rantavedessä käsipohjaa, mutta nyt hypitään laiturin päästä mieluiten trampoliinilta ja soudellaan tai purjehditaan jollalla. Kukkahullun kesän kohokohtia on tulla hengähtämään laiturille, heilutella varpaita vedessä, kuunnella luontoa ja nauttia auringon hehkusta iholla. It is Midsummer's night, and the two younger ones have come to the lake to see the neighbor's bonfire which he always sets afloat in the water. Spending time at the lake is what summer is about, and only a few years back the children were splashing and playing in the shallow water but now they are diving and doing somersaults on the tramboline and sailing or rowing by themselves. My summer is at its best when I come and sit on the pier to take a break from work in the garden, wiggle my toes in the water, listen to the sounds of nature and feast on the hot rays of the sun.

Hullaannun kesän odotuksesta aina jo helmi-maaliskuussa, kun kylvän satoja siemeniä ja kasvatan satoja taimia kesää varten, myös nämä ahkeraliisat. Sisääntulomme on pohjoiseen päin, joten ahkeraliisat sopivat erityisen hyvin sulostuttamaan sitä. Omat taimet ovat aina alkukesällä vaatimattomia rääpäleitä, mutta kasvun vauhtiin päästyään ihastuttavat runsaudellaan. Kun tietää, että ne ovat omia siementaimia, pienen alkuarastelun antaa ilomielin anteeksi. Ensi kesäksi on tiedossa juhlat, joten taimituotanto pitänee tuplata. I always go crazy about the next summer already in February when I start sowing my first seeds. I like to grow hundreds of little seedlings, both annuals and various vegetables for the greenhouse. These Buzy Lizzies are my favorite annuals because they are a perfect splash of color for our north-facing entrance. And I don't mind them looking a bit shy at the beginning of the summer, because after all they are my own and once they get the hang of it, they are hard to match.

Nautin eniten puutarhan suunnittelusta ja uuden luomisesta. Varsinainen hoitotyö tuppaakin sitten jäämään lapsipuolen asemaan. Tämä rajan istutusalue perustettiin 2008, ja se oli ensimmäisiä tekemiäni alueita. Se on ollut eräänlainen murheenkryyni, sillä rikkaruohot ovat ruvenneet valtaamaan alaa ja toiset lajit ovat levinneet liikaa. En vain ole saanut itseäni tarttumaan toimeen, ja sitten heinäkuussa se tarjosi näin romanttisen näyn. Pentti Alanko on sanonut, että kasvit joutuvat stressitilaan, kun puutarhuri tulee niitä "hoitamaan". Tämän ajatuksen olenkin ilomielin omaksunut omaan puutarhafilosofiaani, sillä antaahan se hyvän tekosyyn hieman boheemille lähestymistavalleni puutarhanhoitoon. I love planning the garden and creating new beds, and the actual maintenance work tends to take the backseat. This border from 2008 is one of the first ones I've made, and it's been causing me grief with weeds and some plants overgrowing. I just haven't got around to pruning it, and now last July it offered such a romantic view. It was a perfect lesson of not to worry about things left undone but to enjoy the beauty there is everywhere if you just look. A Finnish horticultural guru Pentti Alanko has said that plants get stressed when the gardener comes to tend them and that it's best to leave the plants alone, because when they have been planted in the right place, there is really no need to tend them - they thrive.

Kesän puutarhamatkailuni jäi vähiin, mutta Avoimet puutarhat -päivänä suuntasin Länsi-Uudellemaalle. Oli ihanaa päästä katsomaan muiden puutarhoja. Päiväni huipentui vierailuun Anitta Valtosen puutarhassa. Olen osallistunut monille hänen kursseilleen, jotka ovat aina antaneet paljon. Anittan puutarhasta mieleen erityisesti painuivat köynnösten verhoamat portit ja kapeat ja salaperäiset polut. I only got to visit a few gardens over the summer, but was sure not to miss the Open Gardens Day when private gardens opened their gates to fellow enthusiasts. I visited four private gardens and Mrs Anitta Valtonen's garden was the highlight of my day. I've attended many of her garden-related courses over the years and I've always learnt a lot. I especially admired Anitta's lush borders with narrow and mysterious paths and arbors with climbers.

Ja sitten jaan haastetta eteenpäin, eli kuusi kuvaa kesästä. Aihe on aivan vapaa, mutta kuvien pitää olla viime kesältä. Haasteen saaja saa vapaasti päättää, lähteekö leikkiin mukaan:). These are the four blogs I wanted to give the challenge to:


Parasta aikaa 
Puutarhakaaos
Kujeita ryytimaalla
Perennapuutarhurin blogi 



Ilokseni sain Tarjalta Parasta aikaa -blogista aurinkoisen tunnustuksen. Suuri kiitos siitä! Tunnustukseen liittyy seitsemän kysymystä. Tässä ne ja niiden vastaukset. I received a lovely Sunshine Blog Award which entails answering seven questions.

Lempinumero: 5, koska perheessämme on  viisi jäsentä
Alkoholiton suosikkijuoma: omista mintuista tehty minttutee
Lempieläin: punarinta, joka vierailee säännöllisesti puutarhassamme
Facebook vai Twitter: Facebook
Intohimoni: puutarhanhoito ja juokseminen
Suosikkiviikonpäivä: perjantai, koska silloin pääsen aina vapaa-ajanasunnollamme olevaan puutarhaani
Suosikkikukka: ruusu

i) My favorite number is five because there are five members in our household. ii) My favorite non-alcoholic beverage is mint tea made of own mints of course. iii) My favorite animal is the robin that visits me in the garden regularly. iv) From Facebook and Twitter, I chose FB. v) My passions are gardening and running. vi) My favorite day of the week is Friday, because that's when I get to go to my garden in our second home. vii) My favorite flower is the rose.


Tunnustuksen saaneen täytyy jakaa tunnustusta eteenpäin muille blogeille ja tiedottaa valituille asiasta.

Jaan tämän aurinkoisen tunnustuksen eteenpäin muutamille, joilla ei ehkä tätä vielä ole tai jos on, niin tässä uusintakierros. Olkaa hyvät, ihanat bloggaajatoverit:). I wanted to give this award to the following lovely bloggers:

Pivi
Heidi-Maaria
TuijaR.
Annu

Maa on martaana - The leaves are gone

Pimeä marraskuu tarjoaa onneksi myös ihanan kuulaita pakkasaamuja. Aamuaurinko sytyttää kaislikon loimuun, kun ruskan värit ovat muuten jo väistyneet. The dark November also offers these bright mornings with frost. The morning sun sets the reeds ablaze when the colorful leaves are gone.

 

Järveä verhoaa paperinohut jääkerros. The lake is covered by a paper-thin sheet of ice.

Aika pysähtyy ja puutarhurin on aika unelmoida... Time stands still and the gardener gets to dream...

...ja vierailla muiden bloggaajien sivuilla. Mikä ihana yllätys! Sain Sadun blogilta ensimmäisen tunnustukseni. Kiitos, Satu. ...and visit other bloggers' worlds. What a lovely surprise, I got my first blogger award. Thank you, Satu's Blog.

Saksan adjektiivi liebster tarkoittaa suosikkia, lemmikkiä tai rakasta. Liebster-tunnustuksen ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.  
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Tässä viisi blogia, jotka olen löytänyt vastikään ja joille haluan antaa tämän tunnustuksen eteenpäin: These are the five wonderful blogs I wanted to give the award to:

Parasta aikaa
Raakkilan kuvia ja tapahtumia
Ruusuja ja rikkaruohoja
Kujeita ryytimaalla
Ecomm 2012