Mennyt puutarhavuosi - Another garden year is over

Muistelen tässä mennyttä puutarhavuotta kuvin ja kollaasein ja valmistaudun samalla ottamaan vastaan uutta. I wanted to reminisce this garden year with pictures and collages and at the same time prepare for the new one.

Tammikuun alussa lunta oli vain vähän. Ehdin koristella kasvihuonetta jäkälin ja sammalin. January started with only a slight snow cover. I had time to decorate the greenhouse with lichen and moss.

Helmikuussa hanget olivat jo korkeat. Aloittelin jo ensimmäisiä siemenkylvöjä. In February we got a lot of snow, and I sowed my first seeds.

Maaliskuussa lunta edelleen riitti, ja sisätiloissa siemenpotit vain lisääntyivät. March still saw thick layers of snow, and inside I built even more shelves for my seedlings.

Huhtikuussa joutsenpariskunta piipahti järvellämme ja maa alkoi versoa. Sahramit ja valkovuokot kukkivat. Istutin 20 lännenheisiangervon paljasjuuritainta rajalle vapaasti kasvavaksi aidanteeksi. Kaikki hienot piiskat lähtivät kesän aikana upeaan kasvuun. Samaan syssyyn toin Taimiteutarilta kolme upeaa Norrback-katajaa. Ne ovat Etelä-Pohjanmaalta löytyneestä kannasta jalostettuja. Alava alapiha säilyy pitkään kosteana, ja nytkin se oli yhä mutapeltona, niin että työt keskittyivät yläpihalle. A swan pair visited our lake in April and the Wood Anemone and Crocuses were flowering. I planted 20 Common Ninebark bare-root stocks, which all started to grow beautifully over the summer. On same occassion I bought three Norrback junipers the origin of which is in Southern Ostrobothnia. The lower part of the garden was still too wet as it usually is in spring.

Toukokuun puolivälissä rusokirsikka puhkesi kukkaan. Sen kukintaa odotan aina ja odotan sitä lämmintä ja aurinkoista toukokuista päivää, kun herkät nuput aukeavat. Myös sirotuomipihlaja sulostuttaa puutarhaa toukokuussa. Sen valkoinen kukkapilvi on kerta kaikkiaan hurmaava. Aikaiset tulppaanit kukkivat. Vasemmalla ylhäällä punainen kerrottu Miranda ja valkoinen Inzell, alhaalla oikealla Apricot Beauty. In the middle of May the Sargent Cherry started to blossom. I always wait for the perfect warm and sunny day when the delicate buds open. The Snowy Mespilus also blossoms in May and is an absolutely charming sight. The early tulips also bloom in May. In the picture on top on the left hand side are the red doubled Miranda and white Inzell, below on the right Apricot Beauty.

Kesäkuussa kukkivat alppiruusut ja juhannukseksi täydellisesti kukintansa ajoittanut juhannusruusu. Kuvassa oikealla ylhäällä on alkuperäisenä tontilla kasvanut vanha Grandiflorum-lajike. Se on kasvanut jo hienoihin mittoihin. Tontin pohjoisrajalle olen rakentanut rodotarhaa ja istuttanut Mustilan arboretumissa jalostettuja kotimaisia alppiruusuja muutaman lajikkeen vuosittain. Valikoimassani ovat nyt St. Michel, Helsinki University, Pohjolan Tytär, Haaga, Marketta ja viimeisimpänä PMA Tigerstedt ja Mauritz. Oikealla alhaalla orvokki Brush Strokes, josta kehittyi hauskoja väriyhdistelmiä. Rhododendrons and the Pimpinella rose Plena always blossom in June. In the picture on the left hand side upper corner is the old Grandiflorum cultivar which was already growing in the garden when we came. I've planted a little rhododendron woodland section in the north part of the garden and concentrated on cultivars developed in Finland. The violet Brush Strokes is a humorous splash of colour in the border.

Heinäkuu on ruusujen aikaa ja puutarha alkaa olla rehevimmillään. Silloin pitää muistaa pitää minttuteetaukoja ja pysähtyä ihastelemaan ympäröivää kauneutta. Rikkaruohoista ja keskeneräisyyksistä ei saa olla aina murehtimassa. Kuvassa neilikkaruusu FJ Grootendorst, vasemmalla loistosalvia ja taka-alalla lehtosinilatva. July is for roses, here FJ Grootendorst, and the garden is marked by abundance of everything, not least of weeds. But the gardener must remember to take breaks and enjoy mint tee on a hot day. It is an essential skill for an amateur gardener not to worry all the time about weeds and things left incomplete.

Elokuussa kasvihuone alkaa tuottaa satoa toden teolla. Kurkkuja kypsyy melkein päivävauhtia ja kirsikkatomaatteja sopii napostella pahimpaan nälkään. Alhaalla oikealla nystyinen kasvihuonekurkku Telegraph Improved. Rypäleet ovat vielä vihreitä, mutta ehtivät kypsyä lämpimän alkusyksyn ansiosta. The greenhouse yields a plentiful crop when it comes August. Cucumbers and cherry tomatoes ripen every day. The grapes are still green but they had time to ripen thanks to the warm autumn.

Syyskuussa ehdin kaivaa uuden istutusalueen ja muuten keskityimme sadonkorjuuseen ja juhlintaan, sillä perheessämme on neljät syntymäpäivät peräjälkeen. In September I dug and planted a new bed. The purpose is to expand it next year as part of a bigger plan. Otherwise September is time for collecting the harvest and having guests over because we have four birthdays only short periods of time apart.

Lokakuussa oli ensimmäinen pakkasaamu, mutta siitä huolimatta sain vielä muutamia istutuksia tehtyä ja kukkasipulit kaivettua maahan. Puutarhuri alkaa laskeutua talven hiljaiseloon. October saw the first morning frost. Luckily the frost was only temporary so that I got to plant a few plants and and bulbs. It is time for the gardener to start adapting to the dormant winter season.

Marraskuussa ehti vielä haravoida ja jatkaa kukkasipuleiden istuttamista. Mutta kun maa oli jo väritön ja ilma kolea, kynttilät ja lyhdyt toivat lämmintä tunnelmaa. In spite of all the rain, there were a few nice days in November when I got to rake leaves and plant some more bulbs. But when the earth is gray and the weather damp and cold, candles and lanterns create a cosy atmosphere.

Joulukuussa sitten lunta tulikin ja yllin kyllin ja joulukuusi saatiin kaadettua omasta puutarhasta. In December it snowed a thick fluffy layer which covered the entire landscape. I enjoy preparing for Christmas, and this year we got a Christmas tree from our own garden.

Kahdeksan asiaa minusta - Eight things about me

Olen ollut niin hidas, että ehdin saada tämän kauniin tunnustuksen kahdesta blogista eli Mökkipuutarhassa-blogista ja My Lifesta. Kiitokset teille!

 
Tunnustukseen kuuluu kertoa itsestään kahdeksan asiaa ja jakaa tunnustusta eteenpäin, toisen säännön mukaan kahdeksalle blogille ja toisessa lukumäärä jätettiin avoimeksi.

I received a beautiful Blog with Substance award from two blogs, Mökkipuutarhassa and My Life. Thank you, my friends! The award entails sharing eight things about yourself. Here are eight things about me.

Äitiys on muuttanut minua eniten ja tuonut elämääni suurinta sisältöä. Kaksivuotinen illakko on tieteelliseltä nimeltään Hesperis matronalis eli illan äiti, sillä illakon viehkeä tuoksu on voimakkaimmillaan illansuussa. I am first and foremost a mother. The biennial Dame's Rocket is also known as Mother-of-the-evening after its scientific name Hesperis matronalis because its scent gets stronger towards the evening.

Nimimerkkini tulee ruusupavusta, joka on englanniksi Runner Bean. Se viittaa tietysti myös siihen, että olen intohimoinen juoksija. Nautin siitä, kun kilometrejä on edessä, taival taittuu ja mieli tyhjenee. Ruusupapuja kasvatan joka vuosi koristamaan hyötytarhaa. My user name comes from the plant Runner Bean but also from my love of running. I like nothing more but to put on my running shoes, hit the road and enjoy the scenery. I like to grow the plant for its ornamental properties.

Vuodenajoista suosikkini on kevät, kun maa on vielä paljas, puissa silmut pullistuvat ja ilmassa tuoksuu lupaus vehreydestä. Esikon tieteellinen nimi on Primula, joka tarkoittaa kevättä. Esikoiden väriloisto ei jää huomaamatta. My favorite season is undoubtedly spring when the earth is bare, trees are starting to bud and the air smells of possibilities. Primula means spring because it is among the first flowers to appear in glorious colors.

Rakastan puutarhakirjoja, ja niitä on tullut kerättyä muutama hyllymetri. I love books about gardening and grow my collection by a few each year.

Ihailen englantilaista puutarhaa ja cottage garden -ajattelu on oman puutarhani perusta. Loistokurjenpolvi 'Johnson's Blue' on 1950-luvulta peräisin olevia englantilaisia lajikkeita. Se kukkii runsaslukuisesti ja pitkään loistavan violetinsinisin kukin.  The English garden and especially the cottage garden is my example in creating my own paradise. The Geranium cultivar 'Johnson's Blue' dates back to the 1950s. It's a beautiful perennial with abundant flowers.

Tykkään näprätä käsilläni. I like to do arts and crafts. Here is an example of my mosaics made with recycled ceramics and tiles.

Pidän puutarhassa luonnonmukaisuudesta. Kultahelokki Oenothera fruticosa subsp. glauca kuvastaa sitä hyvin, sillä se on helppohoitoinen perinneperenna. I like an informal garden and the Glaucuous Evening Primrose is a perfect example of a low-maintenance perennial for a cosy design.

Aloitan puutarhuriopinnot tammikuussa, eli unelmat toteutuvat. Pitkän työuran jälkeen uskalsin lähteä hakemaan uutta sisältöä elämään. Pienestä se lähtee, mutta suunta on ylöspäin. I got into a gardening college and I will be starting my studies on January. Even after a long career I found the courage to pursue my dreams and seek something new in my life. I'm quite excited.

Haluan jakaa tämän tunnustuksen seuraaville ihanille blogeille. I am giving the award to the following wonderful blogs.

Saran mökissä ja puutarhassa
Puutarhakaaos
Ruusuja ja rikkaruohoja
Perennapuutarhurin blogi

Joulun tunnelma - What makes my Christmas

Sain Heidi-Maarialta haasteen kertoa, mikä tuo minulle joulun tunnelman. Haasteeseen sisältyi neljä kysymystä, joihin tässä vastaan. I got a challenge from Heidi-Maaria to share with you what makes my Christmas.

Jouluun liittyvät ehdottomasti kukat ja itse tehdyt asetelmat. Amaryllikset haluan kasvattaa sipulista, sillä sekin on minulle osa joulun odotusta. Joulutähdet puolestaan tuovat rehevää punaa joulusisustukseen. Kielojakin yritin yhtenä jouluna kasvattaa, mutta ne jäivät niin ruippanoiksi, että nykyään odotan suosiolla kielojen tuoksua kevääseen asti. Suosikkini kaikista on kuitenkin hyasintti, joka ei liikoja prameile ulkoasullaan mutta jonka tuoksu kuuluu minun jouluuni. My Christmas is not complete without flowers. I like to grow my Hippeastrums from bulb because it is part of the wait for Christmas. Poinsettias are always a must because of their vibrant red color. Lily-of-the-valley is also considered a Christmas flower in Finland. I tried growing it from a rhizome one year but the plant was so anemic it remained an experiment. Now I choose to wait until spring for their irresistible scent. My favorite, however, is the Hyacinth, the unpretentious charmer.

Musiikki kuuluu jouluun, ja joulunalusaika taitaa olla vuodessa se ainoa ajanjakso, kun istun pianon ääreen ja alan tunnelmoida niitä muutamia kappaleita, joiden soitto sujuu kutakuinkin takeltelematta. Joululaulut tuovat mieleen kauneimmat joulumuistoni, sillä olen saanut laulaa aivan upeissa kokoonpanoissa elämäni aikana. Kiitokset siitä kaikille lauluystävilleni! Kaikki joululaulut virittävät minut yhtä lailla joulutunnelmaan, mutta mieleeni näin päällimmäisinä tulevat melankolisen kaunis Taas kaikki kauniit muistot ja lumisadetta katsellessa aina mielessä soiva Robert Wellsin Jouulaulu eli Hiljaa leijaa maahan hiutaleet. As essential as are flowers for my Christmas, so is music. It is one of the few rare moments over the year when I sit at the piano to enjoy some songs. My fondest Christmas memories are about singing. I've been fortunate to be part of some amazing groups over the years. I equally love the melancholy of Finnish Christmas songs and the more lively English Carols. If I have to name a few, I choose Taas kaikki kauniit muistot by Sulho Ranta and The Christmas Song by Mel Torme and Bob Wells. The Finnish lyrics of The Christmas Song start with  "snowflakes gently falling from the sky" and that is why whenever I watch snow falling I start humming it.

Jouluvalmisteluista ehdottomin on tuvan koristaminen jouluun jouluverhoin ja muin joulutekstiilein. Lisäksi joka joulu pitää askarrella jotain, vaikka vain joulukortteja. Täksi jouluksi tein lapsille tällaiset joulukalenterit, koska kauppojen pahvikalentereista tuntuu yllätyksellisyys uupuvan. I always decorate the cottage for Christmas with curtains and other textiles. I also want to do some arts and crafts. This Season I made these advent calendars for the kids because the surprise element seems to be lost in the big manufacturers' cardboard calendars.

Minun jouluni tuoksuu piparkakuilta, hyasintilta ja rantasaunan vastapestyltä ja kynttilöin koristellulta saunatuvalta. My Christmas smells of gingerbread, Hyacinth and the damp cleanliness of the sauna cottage decorated with candles because going to sauna is a tradition we never miss on the Christmas Eve.

Haastan nyt sinut kertomaan joulun tunnelmasta. Vastaa alla oleviin kysymyksiin ja laita haaste eteenpäin neljään blogiin.Tunnelmakuvia on tietysti mukava liittää joukkoon. Linkitä blogiin, josta sait haasteen. I now challenge you to share what makes your Christmas. Tell me what is your favorite Christmas flower, which song makes your Christmas, which preparation for Christmas you never miss and what is the scent of Christmas.

Lempijoulukukka..

Joululaulu joka virittää joulutunnelmaan..

Tätä jouluvalmistelua en ole koskaan jättänyt tekemättä..

Joulun tuoksu..

Haaste lähtee...

Piville Onnea istuttamassa -blogiin

Cosmokselle Puutarhakaaos-blogiin

Sadulle Sadun blogiin

Annulle Perennan Penkkiin

Aloittelevan bloggaajan sydän läikähtää aina, kun saa uusia lukijoita. 

Tervetuloa, Pirjo ja Marietta, seuraamaan blogiani!

Vihreää voimaa ja rustiikkia ruskeaa - Emerald and rustic

Auringonsäteet saavat sammalet ja havut hohtamaan ja vesipisarat kimmeltämään lehtikaalin lehdillä. Viime joulu oli meillä vihreä. En pannut sitä ollenkaan pahakseni, sillä vihreä antaa voimaa, joskin valkoinen on nostalgisempi joulun väri. Tälle viikolle onkin lupailtu lunta. Kaivoin juuri viimeiset tulppaaninsipulit maahan, joten tervetuloa minun puolestani! The faint rays of the sun make mosses and evergreens shine like emeralds and dewdrops glimmer on a kale leaf. Our last Christmas was green but I didn't mind because the lush green is extremely vibrant even though white would be a more nostalgic choice for the season. Forecasts have been promising snow later this week. I just planted my last tulip bulbs, so I'm ready. Bring it on!

Humalasalko asettuu talveen. Humalasalko on yksi perinne, jonka olen halunnut tuoda  nykypäivään. 1500-luvulla nimittäin talonpojat maksoivat veroa kruunulle humalasadollaan. Jokaisessa talossa piti olla humalisto sakkorangaistuksen uhalla. Tämä määräys kirjattiin 1700-luvulla lakiin, jossa se säilyi parisataa vuotta. Salkoja piti olla kussakin talossa vähintään 200. Minä olen tyytynyt yhteen. My hop pole is set for winter. The hop pole is a centuries old tradition I have wanted to bring into my garden. In the 16th century Sweden-Finland under King Gustav Vasa peasants had to pay taxes in the form of hops. Each house had to grow hops on penalty of a fine. This rule was written in the law in the 18th century where it remained until the 20th century even though no longer enforced. Each household had to have at least 200 poles, and this is where I've bent the tradition. I only have one.

Kuusi kuvaa kesästä - Six photos of summer

Sain Onnea istuttamassa -blogin Piviltä haasteen esitellä kuusi kuvaa kesästä. Haaste on erityisen mieluinen, sillä kesäiset tunnelmat tuovat auttamatta hymyn huulille, kun keskellä marraskuun harmautta saa hyvän syyn muistella minulle tärkeitä ja voimaannuttavia kesän kohokohtia. I got an inspiring challenge from Pivi at Planting Happiness to post six pictures from last summer. These are the pictures I chose because they symbolize things that are important to me and give me strength.

 

Käenkaalia kallionkolossa - sattumaako? Ei suinkaan, sillä kuva on Roihuvuoren japanilaisesta puutarhasta, missä pääsin käymään äitienpäivänä. Minun kesäni alkaa, kun paljas maa alkaa versoa ja koivun hiirenkorvat paljastavat ensimmäisen vihreän pilkahduksensa. Hienointa on, kun ehtii pysähtyä ihastelemaan tällaisia pieniä taideteoksia, olivatpa ne sitten rakennetussa puutarhassa tai luonnossa, joka kyllä aina vetää pitemmän korren. Wood Sorrel in the crack of a stone. It may appear to be growing there by chance, but this is a picture from a Japanese garden in Helsinki. It was designed by a Japanese landscape designer and adapted to the Finnish climate. This was my first visit there and I was mesmerized. Thanks for a perfect Mother's Day, my lovely bunch! Even though it was technically still spring, my summer had started with the first sprouts and shades of green in buds. I've only now learnt to stop at these little wonders that are all around whether in the landscape or a garden.   

 

Purkutiiliä kaksi peräkärryllistä tuttavan pihalta. Tykkään rehkiä pihamaalla aivan piippuun asti, ja ihan parasta on, jos seuraavaksi päiväksi saa siitä palkkioksi kipeät lihakset. Siinä on luterilainen työmoraali jaloimmassa muodossaan, eikä kukkahullua pääse soimaamaan taivaanrannanmaalariksi. Hyvä ystäväni kottikärryt on myös päässyt kuvaan. Työporukkamme kolmas pyörä eli pistolapio on ilmeisesti jäänyt nojailemaan talon kulmalle eikä ehtinyt kuvaan mukaan. These are recycled bricks we got from a building site. I love hard labor and enjoy when muscles ache from previous day's work. It's not all about daydreaming, you know! The wheelbarrow and spade are my favorite garden tools suggesting that I'm not much of a fuss in the garden.

  

Oli juhla ja juhannusilta, ja sisko ja sen veli ovat tulleet rantaan katsomaan naapurin kokkoa. Uiminen ja kaikkinaiset vesileikit kuuluvat aina kesään. Vielä muutama vuosi sitten polskittiin rantavedessä käsipohjaa, mutta nyt hypitään laiturin päästä mieluiten trampoliinilta ja soudellaan tai purjehditaan jollalla. Kukkahullun kesän kohokohtia on tulla hengähtämään laiturille, heilutella varpaita vedessä, kuunnella luontoa ja nauttia auringon hehkusta iholla. It is Midsummer's night, and the two younger ones have come to the lake to see the neighbor's bonfire which he always sets afloat in the water. Spending time at the lake is what summer is about, and only a few years back the children were splashing and playing in the shallow water but now they are diving and doing somersaults on the tramboline and sailing or rowing by themselves. My summer is at its best when I come and sit on the pier to take a break from work in the garden, wiggle my toes in the water, listen to the sounds of nature and feast on the hot rays of the sun.

Hullaannun kesän odotuksesta aina jo helmi-maaliskuussa, kun kylvän satoja siemeniä ja kasvatan satoja taimia kesää varten, myös nämä ahkeraliisat. Sisääntulomme on pohjoiseen päin, joten ahkeraliisat sopivat erityisen hyvin sulostuttamaan sitä. Omat taimet ovat aina alkukesällä vaatimattomia rääpäleitä, mutta kasvun vauhtiin päästyään ihastuttavat runsaudellaan. Kun tietää, että ne ovat omia siementaimia, pienen alkuarastelun antaa ilomielin anteeksi. Ensi kesäksi on tiedossa juhlat, joten taimituotanto pitänee tuplata. I always go crazy about the next summer already in February when I start sowing my first seeds. I like to grow hundreds of little seedlings, both annuals and various vegetables for the greenhouse. These Buzy Lizzies are my favorite annuals because they are a perfect splash of color for our north-facing entrance. And I don't mind them looking a bit shy at the beginning of the summer, because after all they are my own and once they get the hang of it, they are hard to match.

Nautin eniten puutarhan suunnittelusta ja uuden luomisesta. Varsinainen hoitotyö tuppaakin sitten jäämään lapsipuolen asemaan. Tämä rajan istutusalue perustettiin 2008, ja se oli ensimmäisiä tekemiäni alueita. Se on ollut eräänlainen murheenkryyni, sillä rikkaruohot ovat ruvenneet valtaamaan alaa ja toiset lajit ovat levinneet liikaa. En vain ole saanut itseäni tarttumaan toimeen, ja sitten heinäkuussa se tarjosi näin romanttisen näyn. Pentti Alanko on sanonut, että kasvit joutuvat stressitilaan, kun puutarhuri tulee niitä "hoitamaan". Tämän ajatuksen olenkin ilomielin omaksunut omaan puutarhafilosofiaani, sillä antaahan se hyvän tekosyyn hieman boheemille lähestymistavalleni puutarhanhoitoon. I love planning the garden and creating new beds, and the actual maintenance work tends to take the backseat. This border from 2008 is one of the first ones I've made, and it's been causing me grief with weeds and some plants overgrowing. I just haven't got around to pruning it, and now last July it offered such a romantic view. It was a perfect lesson of not to worry about things left undone but to enjoy the beauty there is everywhere if you just look. A Finnish horticultural guru Pentti Alanko has said that plants get stressed when the gardener comes to tend them and that it's best to leave the plants alone, because when they have been planted in the right place, there is really no need to tend them - they thrive.

Kesän puutarhamatkailuni jäi vähiin, mutta Avoimet puutarhat -päivänä suuntasin Länsi-Uudellemaalle. Oli ihanaa päästä katsomaan muiden puutarhoja. Päiväni huipentui vierailuun Anitta Valtosen puutarhassa. Olen osallistunut monille hänen kursseilleen, jotka ovat aina antaneet paljon. Anittan puutarhasta mieleen erityisesti painuivat köynnösten verhoamat portit ja kapeat ja salaperäiset polut. I only got to visit a few gardens over the summer, but was sure not to miss the Open Gardens Day when private gardens opened their gates to fellow enthusiasts. I visited four private gardens and Mrs Anitta Valtonen's garden was the highlight of my day. I've attended many of her garden-related courses over the years and I've always learnt a lot. I especially admired Anitta's lush borders with narrow and mysterious paths and arbors with climbers.

Ja sitten jaan haastetta eteenpäin, eli kuusi kuvaa kesästä. Aihe on aivan vapaa, mutta kuvien pitää olla viime kesältä. Haasteen saaja saa vapaasti päättää, lähteekö leikkiin mukaan:). These are the four blogs I wanted to give the challenge to:


Parasta aikaa 
Puutarhakaaos
Kujeita ryytimaalla
Perennapuutarhurin blogi 



Ilokseni sain Tarjalta Parasta aikaa -blogista aurinkoisen tunnustuksen. Suuri kiitos siitä! Tunnustukseen liittyy seitsemän kysymystä. Tässä ne ja niiden vastaukset. I received a lovely Sunshine Blog Award which entails answering seven questions.

Lempinumero: 5, koska perheessämme on  viisi jäsentä
Alkoholiton suosikkijuoma: omista mintuista tehty minttutee
Lempieläin: punarinta, joka vierailee säännöllisesti puutarhassamme
Facebook vai Twitter: Facebook
Intohimoni: puutarhanhoito ja juokseminen
Suosikkiviikonpäivä: perjantai, koska silloin pääsen aina vapaa-ajanasunnollamme olevaan puutarhaani
Suosikkikukka: ruusu

i) My favorite number is five because there are five members in our household. ii) My favorite non-alcoholic beverage is mint tea made of own mints of course. iii) My favorite animal is the robin that visits me in the garden regularly. iv) From Facebook and Twitter, I chose FB. v) My passions are gardening and running. vi) My favorite day of the week is Friday, because that's when I get to go to my garden in our second home. vii) My favorite flower is the rose.


Tunnustuksen saaneen täytyy jakaa tunnustusta eteenpäin muille blogeille ja tiedottaa valituille asiasta.

Jaan tämän aurinkoisen tunnustuksen eteenpäin muutamille, joilla ei ehkä tätä vielä ole tai jos on, niin tässä uusintakierros. Olkaa hyvät, ihanat bloggaajatoverit:). I wanted to give this award to the following lovely bloggers:

Pivi
Heidi-Maaria
TuijaR.
Annu

Maa on martaana - The leaves are gone

Pimeä marraskuu tarjoaa onneksi myös ihanan kuulaita pakkasaamuja. Aamuaurinko sytyttää kaislikon loimuun, kun ruskan värit ovat muuten jo väistyneet. The dark November also offers these bright mornings with frost. The morning sun sets the reeds ablaze when the colorful leaves are gone.

 

Järveä verhoaa paperinohut jääkerros. The lake is covered by a paper-thin sheet of ice.

Aika pysähtyy ja puutarhurin on aika unelmoida... Time stands still and the gardener gets to dream...

...ja vierailla muiden bloggaajien sivuilla. Mikä ihana yllätys! Sain Sadun blogilta ensimmäisen tunnustukseni. Kiitos, Satu. ...and visit other bloggers' worlds. What a lovely surprise, I got my first blogger award. Thank you, Satu's Blog.

Saksan adjektiivi liebster tarkoittaa suosikkia, lemmikkiä tai rakasta. Liebster-tunnustuksen ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi tunnustuksen sinulle.  
2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.

Tässä viisi blogia, jotka olen löytänyt vastikään ja joille haluan antaa tämän tunnustuksen eteenpäin: These are the five wonderful blogs I wanted to give the award to:

Parasta aikaa
Raakkilan kuvia ja tapahtumia
Ruusuja ja rikkaruohoja
Kujeita ryytimaalla
Ecomm 2012

Pakkanen puraisee - The first frost

Maanpeiteruusu 'Mirato' jaksaa vielä kukkia ja paistattelee pakkasyön jälkeisessä auringonpaisteessa. The rose 'Mirato' is still flowering and basking in the sun in spite of a little frost bite.

Puutarhurin penkki jää odottamaan kevättä. The gardener's bench is waiting for the coming of spring.

Kuura on kuorruttanut hopeasalavan lehdet ja järvi höyryää pakkasessa. Niin paljon jäi tekemättä, mutta ei auta kuin nauttia luonnon pienistä ihmeistä. Kauneutta on kaikkialla. Pitää vain osata katsoa oikealla asenteella. Anna-Stiina Nykäsen sanoin "talvi yllätti puutarhurin: piha kauniiksi hetkessä." Frosted White Willow leaves and the lake steaming from the cold. So many things were left undone, but now all I can do is enjoy the wonders served by nature. There is beauty everywhere, and it's all about the attitude. There was a spot-on column by Anna-Stiine Nykänen in today's paper about how the start of winter always surprises us.  "Winter came as a surprise to the gardener: the garden got an instant facelift."

Syksyn iloja - The joys of fall

Sää on sateinen ja harmaa, mutta yllättäen puutarhan perältä jokin kiinnittää katseen - pähkinäpensas keltaisissaan. Kesällä se helposti hukkuu ympäröivään vehreyteen, mutta nyt sen muoto oikein korostuu raikkaan värinsä ansiosta. Syksy antaa syyn katsoa puutarhaa uusin silmin. It's rainy and grey but suddenly something catches my eye at the back of the garden - the Common Hazel in its yellow autumn attire. In summer the tree blends in the surrounding greenery but now its shape becomes accented thanks to its bright color. The fall gives you a reason to look at the garden from a totally new perspective.

Jälkikirjoitus. Puutarhurin opinnoissa Vuokko Goltzin avustuksella selvisi, että kasvi ei suinkaan ole pähkinäpensas vaan puistolehmus, vaikka noin pensasmainen kasvutavaltaan onkin. Talviversossa ei nimittäin ollut nukkaisuutta eivätkä silmut olleet käpymäiset kuin Corylus avellanalla vaan uusi verso oli selkeän punainen ja silmut lapasmaiset, siis Tilia x vulgaris. Post scriptum. Having started my gardener studies, I found out - with the help of my knowledgeable teacher Ms. Vuokko Goltz - that the bushy tree is not a Common Hazel but a Common Linden or European Lime.

Kuva on puutarhan japanilaishenkisestä osasta. Vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan tapailevani japanilaista aihetta. Sitten mieli taas kummasti muuttui, ja nyt olen muotoilemassa omaa näkemystäni siitä. Japanilainen puutarhani on vielä kovasti kesken, mutta suuret linjat ovat jo kasvamassa ja toivottavasti selviävät talvesta. Pelastin nimittäin rautakaupan taimialennusmyynnistä japaninmarjakuusen raiskan. Jo keväällä olin päättänyt hankkia sellaisen, kun olin käynyt Roihuvuoren japanilaisessa puutarhassa ja lumoutunut täysin etenkin sammalista, käenkaalista kivien koloissa, itse kivistä ja kallioista, valkovuokkomeristä, kirsikkapuiden veistoksellisista rungoista ja tietenkin syvänvihreistä japaninmarjakuusista eli kutakuinkin kaikesta. The above picture is from the garden's Japanese section. Only a few years ago the Japanese theme felt quite alien to me, and now I'm creating my own version of it. It is still very much in the making, but the stone bench, lamp, the little ball-shaped White Cedar and the old Rhododendron provide the backdrop. This summer I also planted a Japanese Yew and two more pillar-shaped White Cedars.

Haravoiminen on hyötyliikuntaa parhaimmillaan, ja lehtien voimakkaat värit oikein huokuvat energiaa. Se jos mikä on väriterapiaa. Lehtiä meiltä kertyy niin paljon, että kaksi kompostiamme eivät niihin riitä. Niinpä olen pannut niitä jätesäkkeihin, joihin olen tehnyt talikolla reikiä, ja jättänyt säkit muhimaan vuodeksi pariksi. Lehtikompostista saa erinomaista katetta pensaiden ja puiden juurelle. Raking leaves is excellent exercise, and the strong colors are the best kind of color therapy. We get heaps of leaves because of our many trees and the neighboring forest, and I like to make compost out of them by putting them in large black garbage bags for a year or two to decompose. It's easy and makes perfect mulch for shrubs.

Verkot laitoimme hedelmä- ja marjapuiden ympärille jo viime viikonloppuna, sillä valkohäntäkauriit tuntuvat jo hakeutuvan pihoihin syömään. Kantapään kautta on tullut opittua, että vasta 150 senttiä korkeat verkot ovat riittäviä. Viime talvena säästyimme tuhoilta, kun satsasimme uusiin verkkoihin, mutta aiemmista talvista ei kannata puhuakaan. On ollut kaikenlaista kahden verkon viritelmää, mutta nämä aitoihin tarkoitetut verkot ovat toimineet meillä ja lisäksi ne ovat olleet edullisia. Taimmaisena näkyvän makedonianmännyn taimen verkko on luvattoman kallista jyrsijäverkkoa, mutta kuten sanoin, kantapään kauttahan se todellinen oppi tulee. We have to put up fences around all our fruit trees because the white-tailed deer and brown hare are rather frequent visitors in the garden. We've also seen a moose going through the lawn many years back, when there was no fence between us and the neighbor, and a fox lurking between the trees. It's always wonderful to see wildlife, and I'm really not upset when they eat my beautiful tulips in spring even though a stranger might think otherwise because of all the swear words flying about.  

Viimeisiä kukkia - The last flowers

Syksyn viimeisiä kukkia sai etsiä puutarhasta, mutta löytyihän niitä! Mikä sen ihanampaa kuin lähteä kiertelemään ja tehdä valloittavia löytöjä, sillä puutarha on aina pieniä ihmeitä pullollaan. Tässä kukkii syyspäivän ilahduttaja sädepäivänhattu Rudbeckia fulgida var. sullivantii. I wondered if there were any flowers in the garden but was met with a delightful surprise. It's nice to take a walk between the beds and borders because there is always something that makes you smile. This rudbeckia was still a stunning sight.

Lokakuu on kansainvälinen rintasyövän vastaisen taistelun kuukausi. Sen kunniaksi puutarhasta löytyi kuin löytyikin hienoja vaaleanpunaisen sävyjä. Tässä hieman jo kärsinyt mutta silti uljaasti kylmää uhmaava punahattu Echinacea purpurea. October is the international breast cancer awareness month which is why I decided to post the few pink blooms that were still about. This Purple Coneflower was a bit run-down but it still stood tall in spite of the cold weather.

 Komeamaksaruoho Sedum 'Herbstfreude' loistaa kilpaa sädepäivänhattujen kanssa. The Stonecrop 'Herbstfreude' shining alongside the Rudbeckia.

Bourbonruusu 'Louise Odier' tekee vielä nuppuja. Saapa nähdä, uskaltavatko ne aueta... The Bourbon Rose 'Louise Odier' is still budding, but it remains to be seen if she will blossom.

Lumikärhö kukkii - Summer snow

Lumikärhö 'Paul Farges' yllätti kukinnallaan, vaikka ollaan jo lokakuussa ja lehdet varisevat puista. Istutin tämän isokasvuisen liaanin kasvamaan sirotuomipihlajaan, joka toukokuussa kukkiessaan on kuin morsian. Toivon lumikärhön tuovan jatkoa tähän ihanuuteen. Olen muutenkin alkanut innostua kärhöistä. Ainuttakaan isokukkaista loistokärhöä ei tosin puutarhastani löydy, vaan olen mieltynyt pienikukkaisiin kärhöihin ja etenkin viinikärhöihin. Kärhöostoksilla tänä vuonna kävin kesäkuun alussa, kun olin Käpylässä seuraamassa tyttöni pelejä Stadi-cupissa. Kiitokset vain Börje Frille ja Sofianlehdon puutarhakeskukselle upeasta kärhövalikoimasta. Mukaani silloin lähtivät tämä kyseinen lumikärhö, viinikärhö 'Little Butterfly' ja siperiankärhön risteytys 'Albina Plena'. Kävin Sofianlehdossa toistamiseen vielä syyskuussa - taas kerran jalkapalloturnauksesta omille teilleni harhautuneena. Sillä kertaa ostin sisääntuloa koristamaan ruotsalaisen Atragene-Ryhmän 'Columellan'. The clematis 'Paul Farges' aka Summer Snow surprised me with its flowers in October when most of the leaves are already falling. This is a Vitalba group clematis with small white flowers. I planted it this summer to climb in the Snowy Mespilus which blossoms with thousands of small white flowers in May. This summer also marked my growing interest in clematises. Sofianlehto garden center has the widest variety of clematises in Finland thanks to its owner Mr Börje Fri who is a charming older gentleman. I got to visit him twice this summer because my daughter is an eager soccer player and she had tournaments near the nursery. And the additions to my own collection this year: 'Albina Plena' from the Alpina group and 'Little Butterfly' and 'Columella' from the Atragene group.

Tässä tuoksuvan pensaskärhön eli Clematis rectan siroja siemenhahtuvia. Sen kukat ovat hyvin samanlaiset kuin mantsuriankärhössä. These are the delicate seed heads of the fragrant Bush Clematis Clematis recta. Its flowers resemble those of the Manchurian Clematis.

Lisään tähän vielä pari kuvaa kesältä lempikärhöistäni. Tässä köynnöskujalla kasvaa mantsuriankärhö. Se puhkeaa valkeaan kukkapilveen kesä-heinäkuussa, ja kukinta jatkuu pitkään. Sofianlehdosta hakemani kolme taimea istutin kesällä 2008, ja ne ovat kasvaneet ja kukkineet hyvin, vaikka paikka on puolivarjoinen-varjoinen ja niukkaravinteinen. These two pictures are my favorite clematises. Above is the Manchurian Clematis climbing in the iron archway. Its foamy flowers are an irresistible sight in June-July. I planted my three plants bought at Sofianlehto garden center in summer 2008, and they have thrived even though the spot is half shade-shade with rather meager soil.

Tämä kukkapilvi puolestaan kuuluu viinikärhö 'Purpurea Plena Elegansille'. Kuva on syyskuulta, eli kun kukinta alkaa elokuussa, se myös jatkuu pitkään. Tämä upea perennoiva kärhö on peräisin jo 1800-luvulta. Se on harvoja kerrannaiskukkaisia kärhöjä. This plume of flowers belongs to 'Purpurea Plena Elegans' of the Viticella group. The picture has been taken in September, but the bloom starts already in August. This stunning deciduous climber dates back to the 19th century. It's also one of the few double-flowered clematises.